perjantai 12. elokuuta 2011

au autuutta

Tämä on jotain niin täydellistä, etten ole koskaan edes rohjennut haaveilla siitä. Nahkainen versio klassikosta. Hinta taas on sen verran suolainen, että haaveeksi taitaa jäädä. Kotiäidin budjetista 200 egeä laukkuun - kun välttävässä kunnossa oleva kankainenkin versio on olemassa - on aika paljon. Mutta ajatuksen tasolla! Ja se konjakin värinen myös. Voi että.

torstai 7. heinäkuuta 2011

paratiisi


Meillä kaivetaan Paratiiseja kaapin perältä, ihmetellään kuinka olohuone pitäisi järjestää vieraiden mahduttamiseksi ja mietitään miten menussa huomioisi kaikki eri ruokavaliot. Nämä juhlat olen kuitenkin antanut pitkälti isoäitien armoille. Olkoot servietit vaaleansinisiä, kahvi Presidenttiä ja lusikkaleivät parempia kuin ikinä.

Eniten kuitenkin harmittaa nuo Paratiisit. Miehen kanssa emme pidä niistä lainkaan, mutta olemme hukkuneet niihin työnantajalta saatuina joululahjoina. Itse aikanani pidinkin sarjasta hieman, mutta mustavalkoisena. Sittemmin tajusin, etten pidä kuviosta oikeastaan lainkaan vaan pidän astiaston muotokielestä sen sijaan valtavasti. Sydämeni itkee verta aina kun näen blancoja Paratiiseja tehtaanmyymälässä. Mutta kaappitila on rajallista, ja naisen joka ei itse juo kahvia, on aivan turha itkeä kahviastiaston perään.

maanantai 27. kesäkuuta 2011

pukkijalkoja


Selailin taas Ikean sivuja, mikä on vähän kohtalokas homma kun ei ole kahta kuukauttakaan siitä kun totesin miehelle, että meidän perheen Ikea-kiintiö alkaa olla täynnä. Vika Gruvan / Vika Lilleby -kombo viehättää aika tavalla.

Eikä kroonista pukkijalkakuumetta helpottanut Weekdaycarnivalin uusi sohvapöytäkään.

Kaipaisin meille kovasti sohvapöytää, mutta niin kauan kun sohvan ympäristössä juoksentelee näitä pieniä villimiehiä, on turvallisempaa nostaa kauniit kirjat ja lehdet saamattomiin. Ja jos jotain niin investoida vain pyöreäkulmaisiin huonekaluihin. Tai sitten ei.


sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

hyvä setti


Pikkuveljellä on ilmeisen hyvät jutut.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

poikanen


Meillä pandat ja pöllö valvovat pienimmän unta. Isoveljen huoneessa homman hoitaa norsut ja pupu.

äidin huone


Hesarissa oli hiljattain juttua miehen reviiristä. Kiirehdin huolestuneena kysymään mieheltäni, että kokeeko hän tarvitsevansa selkeämmän oman tilan kodistamme, mutta mies vastasi ettei ole moista vielä kaivannut. Hän onkin helppo tapaus. Hyvä ruoka ja nukkumarauha takaavat tyytyväisyyden.

Itse huomaan - varsinkin nyt kun miesylivoima perheessäni vain vahvistuu - kaipaavani omaa soppea. Työpöydän tarve kasvoi tarpeeksi saada oma vaatelipasto. Kohta tarvinnen peilipöydän.

tiistai 21. kesäkuuta 2011