perjantai 13. marraskuuta 2009

äidille sopivaa

Koin viikolla toistaiseksi suurimman hiuskatastrofini. Luottokampaajani sai hiukseni muuttumaan lilahtavan pinkeiksi, vaikka pyrkimys oli saada ruskeisiin hiuksiin vain hieman punertavia raitoja. Miten näin pystyi käymään? En tiedä, eikä tiedä kampaajakaan eikä liioin värien maahantuoja. Olemme kaikki ihmeissämme.

En ehtinyt tiistaina jäädä kampaajan penkkiin enää yhdeksikään tunniksi pidempään, joten jouduin lähteä kotiin pinkin hiuspehkon kanssa. Parin kilometrin matkalla käänsin katseita kiitettävästi ja poskeni helahtivat sopimaan hiusteni kanssa hyvin yhteen. Kotirapussa naapuritkin kovasti lohduttelivat. Pahinta taisi kuitenkin olla seuraavan aamun lääkärireissu pojan korvakontrolliin.

Mikäs siinä, väri olisi ihan hauska, jos tienaisin yhä elantoni kuvaamalla rokkareita, mutta nyt elämän seestyttyä melkolailla, tuntuu siltä kuin pinkki hiuspehko ei sopisi äidille. Äidiksi tulon myötä olen kyllä siivonnut vaatekaapista useamman minimittaisen mekonkin pois, mutta koen sen johtuneen siitä, että kehon kokema voimakas fyysinen kokemus on tuonut tiettyä varmuutta ja selkeämpää ymmärrystä siitä mikä itselle sopii ja mikä ei.

Lääkärireissun jälkeen pääsin onneksi korjauttamaan hiusvärin ja täyttämään reklamaatiolomaketta. Ei väri nytkään aivan ihana ole, mutta sentään ei nolota ja kehtaa tässä anoppilaankin lähteä.

Olen ollut vahvasti sitä mieltä, että sehän ei käy, että äitiyden vuoksi joutuisin tinkimään omasta tyylistäni - enkä ole juuri joutunutkaan. Toki sitä harkitsee tarkemmin, että minkä vaatteen haluaa uhrata todennäköiselle kuola- tai pukluhyökkäykselle. Luulen, että osa minusta on varmasti kuollut sinä päivänä kun hankin ensimmäisen oloasuni. Toivotaan, että se aika on hyvin hyvin kaukana, tai ettei se ole koskaan tulossakaan.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onko jo kovasti joulutohinaa, vai muuten vain kiirusta? Odottelen jo uusia kuulumisia. Toivottavasti hiukset ei enää harmita.

Terv. Uusi lukija

Hanni kirjoitti...

Voi, en uskonut kenenkään lukevan blogin rääpälettäni! Aika ja hermot ovat olleet vähissä pienen miehen saatua heti perään uuden korvatulehduksen.

Hiuskriisistä olen jo toipunut, joskin värjäysrumba kuivatti kuontaloni huonoimpaan kuntoon, missä se on ikinä ollut. Arkailen kampaajalle menoa uuden onnettomuuden pelossa.

Joulutohina tekee tuloaan, eilen ripustin ikkunaan jouluvalon ja aloin hiljalleen suunnitella, mitä kaikkea jouluista kotiimme rakentaisin. Olenkohan jo myöhässä...?

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä minä luen! :)

Olen itsekin äiti, ja ymmärrän varsin hyvin tuon haasteellisuuden yhdistää blogi ja lapsukainen. Ja varsinkin jos lapsi vielä sairastaa niin siinä on päivitykset viimeisenä mielessä. Toivottavasti tulehdus ei muutu kierteeksi...

Pikkuvarpusen blogissa on lapsiperheeseen sopiva joulukuusi; tarra seinälle ja pallojen värin saa valita itse! Blogin uumenista löytyi myös hiuksiston pelastajabalsami.

Terv. samainen uusi lukija