maanantai 30. marraskuuta 2009

jouluvalmisteluja ja tasan viisikuukautinen pieni mies

Ihailin jo muutama viikko sitten pikku varpusen joulukuusta, mutta jouduin harmikseni myöntämään, ettei nykyisessä taloudessamme ole sille sopivaa seinää. Mielestäni kuusi kaipaa seurakseen tilaa ja tällä hetkellä kodissamme on miltei jokaista seinää vasten lipasto tai kirjahylly. Suunnittelemme muuttoa pienestä kaksiostamme suurempiin neliöihin, mutta pihi luonteeni tykkää niistä summista, mitä säästämme jatkamalla vielä tässä.

Sitäpaitsi olen miettinyt, että noinkohan edes raaskisin siirtää pienen miehen vielä omaan huoneeseensa? Meillä ei nukuta perhepedissä - kolme hyrrää samassa vuoteessa olisi kaaos, mutta oma ihanuutensa tipun läheisyydessä samassa huoneessa on. Oloni olisi orpo jos aamut eivät yht'äkkiä alkaisikaan viereisestä pedistä kuuluvalla pienellä juttelulla.

Joulun aikaan miltei puolivuotias tipu (rakkaalla lapsella on monta nimeä) ei vielä paljoa joulusta ymmärrä, mutta olen päättänyt ryhdistäytyä ja tuoda kotiimme joulun taikaa. Kerrottakoon hieman taustoja: vihaan joulua. Minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa joulusta. Tai okei, pidän riisipuurosta ja joulutortuista, mutta muutoin en juurikaan joulusta välitä. Lapsuudenkodissani joulu on aina ollut jokseenkin teennäinen juhla, joka noudattaa tiettyjä kaavoja vain siksi, että "kaikki muutkin tekee niin". En ole uskovainen ihminen, mutta jouluisin minua loukkaa erityisesti kaikki vallitseva tekopyhyys. No, en aloita tämän pidempää messuamista aiheesta.

Mutta siis... en oikeastaan tiedä edes mitä kuuluu jouluun tai mitä siltä edes toivoisin.

Nuorena perheenä meille on kysyntää sukulaisten parissa ja tämän joulun vietämmekin taas tien päällä. Meitä odottaa ylpeä mummi keski-Suomessa ja isoisoäiti Pohjanmaalla. Kaikki haluaisivat viettää joulun pienen miehen kanssa, enkä voi heitä siitä syyttää. Vuoro-joulu-järjestelmän vuoksi tämä vuosi sujuu pääpirteittään mieheni suvun parissa. Välipäivinä palaamme etelään ja olemme minun perheeni parissa.

Koska aikaa vietetään loppuen lopuksi niin vähän kotona, ei meille tule omaa kuusta - jos tulisi, se olisi ehdottomasti Pienen varpusen kuusi. (Toivon todella, että niitä saisi vielä vuodenkin päästä!) Eilen ripustin keittiön ikkunaan jouluvalon, tänään olen hieman pohdiskellut jonkinlaista kynttilälyhtyä. Haluaisin kovasti Iittalan Lanternin (huomatkaa, pienikin siis riittää), mutta olen niin pihillä tuulella, etten usko siihen taipuvani. Tai ehkä sittenkin... no, en tiedä.

Viime vuonna ostin valmiit muotit ja tein piparkakku-muumitalon. Luulen että innostukseni liittyi raskausaikani pesänrakennusviettiin. Samoihin aikoihin päätin myös oppia tekemään maailman parasta makaroonilaatikkoa ja paistamaan todella hyviä lettuja... Kuitenkin, talosta tuli valtava ja sen tekeminen oli kaikkea muuta kuin hauskaa, joten olen päättänyt tänä vuonna soveltaa valmiita kaavoja ja valmistaa jokseenkin omalaatuisen muumitalon. Aloittanen projektin aivan lähipäivinä.

Kuvien lisääminen blogiin on niin tuskallisen hidasta, etten ole päässyt siinä vauhtiin. Aion kyllä ryhdistäytyä siinäkin. Toivottavasti pian.

Viisikuukautinen miehenalkuni nukkunee vielä hetken päiväuniaan ja minulla on omaa aikaa. Siitä muistinkin... pesukone pitää kohta laittaa pyörimään.

1 kommentti:

Helena kirjoitti...

Ihanaa, että joku muukin ei pidä jooulusta! :)