tiistai 29. joulukuuta 2009

elämää joulun jälkeenkin

Pieni perheeni vietti suuren osan joulusta tien päällä. Karavaanimme matkasi ensin Jyväskylään, sitten Lappajärvelle, josta jälleen Jyväskylään ja sieltä Helsingin kautta Porvooseen. On vietetty aikaa mummin, isomamman, mummon, isomummon ja serkunkin kanssa. Pieni mies oli koko reissun kuin enkeli ja kikatteli vain - ja vieläpä nukkui lähes kaikki ajomatkat. Nyt kun olemme kotiutuneet, uskaltaa kaveri taas olla muutakin kuin vieraskorea. Puurokaan ei maistu kun pitää näyttää, että on oma tahto.

Eli on tässä kai lupa olla vähän väsynytkin. Ehkä.

20 yli puolen yön, noin kahden tunnin ja 20 minuutin kuluttua siis, pieni mies täyttää puoli vuotta. Ja minä olen hölmönä, että joko se hujahti, vuoden puolikas - ja toisaalta: vasta puoli vuotta muka, olethan ollut täällä aina.

Syntymäpäivälahjaksi Matias saa huomenna sikapiikin. Saas nähdä mikä riemu siitä ratkeaa. Aiemmat rokotukset eivät ole tuottaneet oikeastaan mitään reaktioita, joten elän toivossa, ettei tämäkään.

Joululahjoista kerron huomenna. Molemmille puolille ensimmäinen lapsen lapsi on aika lahjottu veijari. Ja äitinsä hieman neuvoton, että mihin kaikki tulee mahtumaan.

Ei kommentteja: