keskiviikko 30. joulukuuta 2009

lahjuksia äidille

Matkalla kohti Jyväskylää alkoi ratin takaa yht'äkkiä kuulua ärräpäitä. Kävi ilmi, että miehen lahja minulle on unohtunut piiloonsa. Aikani Aattona arvuuttelin lahjaa kunnes se minulle paljastettiin. Loppureissun olinkin vähän hämilläni, että mitä se nyt tuollaisen.

Ja hämilläni olen yhä, sillä paketista löytyi Iittalan Decanter.



Muistan kuinka Decanterin tullessa markkinoille, puhelin kaverini kanssa, että siinä on jotain kovin kömpelöä. Nyt se kuitenkin tuntuu sirommalta kuin tuolloin. Olisiko sitä hieman käsitelty vuosien saatossa...?

Olen kerännyt meille 'paremmiksi' viinilaseiksi Essenceä, joten mies ei lasisarjassa osunut hakoteille. Essence-lasien muotokieli puhuttelee aika tavalla, mutten jotenkin näe sitä tässä Decanterissa.

Hiljalleen olen kuitenkin mieltymässä lahjaani. Siihen kai vaikuttaa miehen vilpitön innokkuus, tuli jopa sanoneeksi, että se on niin sun näköinen.

Mietin tosin, mitkä ovat todennäköiset käyttötilanteet tälle ja mahdollinen elinikä kun kodissa kasvaa jo nyt varsin laajaulottuvuuksinen ja vauhdikas poikalapsi.

Äitini paketista löytyi Kaarinan Peltosen toimittama Tunnista designklassikot -kirja. En ole vielä ehtinyt siihen perehtyä, mutta veikkaan jo siitä olevan varmasti iloa. Näen jo mielessäni kuinka vuosi vaihtuu sohvalla loikoen, kirja sylissä ja gt-lasi kädessä.


kuva: Iittala

2 kommenttia:

m-a kirjoitti...

Minä kyllä tykkäisin! Jos yhtään tykkää viineistä, niin dekantointi kyllä kannattaa. Viini saa ryhtiä ja uusia ulottuvuuksia.
Lisäksi tuota voi käyttää vaikka maljakkona ja on siinä ihan kaunis muotokieli muutenkin.

Itsekin toivoin samaa kirjaa, mutta en varmaan tehnyt toivettani tarpeeksi selväksi. :) Täytynee ostaa se itse, varmasti käyttökelpoinen teos vaikken kauhean paljon kirppareilla ehdikään luuhata.

Mutta mitä Matias sai? :) Ihanaa, että poika viihtyy/nukkuu niin hyvin autossa. Meidän tyttö ei vauvanakaan nukkunut autossa tuntia pidempään ja välillä tehtiin matkaa itkua kuunnellen.

Hanni kirjoitti...

Voi kyllä sille käyttöä tulee ja tykkäänkin kovasti - vuosi sitten olisi varmaan ollut aivan hekumoissani tästä, mutta nyt olen jotenkin muuttunut aivan liian "järkeväksi"! Koomista tässä on, että mies aina antaa ymmärtää, että meillä on astioita aivan liikaa ja kun lähti selvästi lahja-asioissa kaupungille niin sanoinkin vielä, että älä ainakaan osta mitään astiaa! :)

Matiaksen lahjat odottavan raportointiaan neuvolareissun jälkeen. Kohta pitää pieni polo pukea ja lähteä toivottomaan taistoon hankien keskelle. Noin kilometrinkin matka on ikävä jos ei ole aurattu kunnolla.


ps. Kyllä meilläkin viimeisellä ajoetapilla itkettiin kurkkusuorana viimeinen puoli tuntia...