perjantai 29. tammikuuta 2010

punainen, röd


Viime vuosina olen herännyt huomaamaan, että punainen saattaa olla suosikkivärini. Pidän toki monenlaisesta muustakin. Vaikkapa vihreästä sen monissa sävyissä. Pukeutujana olen kyllä aika mustanpuhuva. Matiaksessa taas on jotain mikä oikein huutaa päävärejä ja kirkkautta - muttei missään nimessä pastellivärejä, vaikka kaiholla aina katselen muiden bloggareiden tyylikkään tummia lastenvaatteita.

No, joka tapauksessa, välillä mietin voiko punaisella vetää överit. Ehkä.






Kuvissa se näyttää inhottavan isolta, mutta on onneksi vain 26 tuumainen. Emme pidä oikein televisioista. Juurikaan.

Mies totesi, että uusi tv-tasomme on sopivalla tavalla brutaali. Mitä sekin sitten tarkoittaa! Yhden huomion olen jo tehnyt: En todellakaan osannut ennakoida miten kova meteli syntyy metallikaapista ja sitä vasten marakassia (tai mitä vain) hakkaavasta ryömijästä.

Taulu on porvoolaisen taiteilijan Beni Juslinin Standing Ovation. Otan siitä joskus tarkemman kuvan.



ÄITI älä kuvaa mitään tyhmiä huonekaluja, kuvaa mua!

Matias on huomenna tasan 7 kuukautta vanha. Mihin tämä aika menee?

tiistai 26. tammikuuta 2010

hädintuskin elossa

Uusi tv-taso on pystyssä ja jahka muutama tavara löytää vielä paikoilleen ja imuri näyttäytyy niin ehkä kodista saa uusia kuvia.

Yhtä paljoa ei voi sanoa allekirjoittaneen fyysisestä kunnosta. Kamala flunssa, nielu kipeä, hirveä yskä ja vatsa sekaisin. Pieni mieskin niiskuttaa ja leuasta pilkistää hyvin terävä hampaan kärki ja se se vasta ärsyttääkin. Viereinenkin tuntuu olevan tulossa. Nämä ovat meille ensimmäisiä.

Mielestäni on kohtuutonta että meidän perheestä MINÄ, joka olen ottanut sekä kausi-influessapiikin sekä sikainfluessa piikin, olen sitten sairaana.


torstai 21. tammikuuta 2010

lihapullia ja perunamuusia




Meillä syötiin tänään lihapullia ja perunamuusia. Koska ruoka ei ollut esteettinen mestariteos, en ota siitä lähikuvaa. Maistui kyllä sitäkin paremmalta!

Pieni vilaus kotiin. Lipastot vaihtavat paikkoja, eteisestä perintölipasto pääsi Ikean punaisen tilalle. Punaisen kohtalo on vielä avoinna. Isotätini vanha lipasto on kokenut kovia ja on melkoisilla kolhuilla kuten kuvastakin näkyy. Ovien lukot ovat aika päiviä sitten lopettaneet yhteistyön ja pitääkin miettiä, kuinka arvokkaita ja itselle mieleisiä asioita ovien taakse sijoittaa, sillä koskaan ei varmaksi tiedä saako ovet auki.

Aion viedä lipaston entisöitäväksi muuttomme yhteydessä. Että se haettaisiin täältä ja tuotaisiin uudessa uskossa uuteen kotiin. Harkitsen uusia vetimiä, mutta varmaa on, että tummana lipasto pysyy.

Tälläinenkin meiltä löytyy kotoa. Sohvalla nukkuva hurmuri.


astia-aikeita


Ensi viikolla taidan kotiuttaa ison Kastehelmen. Se selvästi huutaa nimeäni. Ja astiakaappini, josta uupuu täysin kaikenlaiset tarjoiluastiat huutaa minulle, että nyt heti tänne yksi Kastehelmi. Tässäkin lasistossa on paljon lapsuusnostalgiaa. Mitenhän sitä lapsena olikin niin toope, että onnistui rikkomaan niin paljon äidin astioita.

Järkkäillessä olen hieman tutkaillut kokoelmaani, enkä oikeastaan pidä siitä mitä näen. Esimerkiksi miehen sekä minun (olimme ennen samassa lehdessä töissä) firman joululahjoina saamia Paratiisi-kahvikuppeja on aivan liikaa siihen nähden kuinka vähän niistä pidämme. Jospa ne vain olisivat mustavalkoisia niin oltaisin lähempänä meidän makuamme. Blancoina rakastaisin Paratiisin muotokieltä kyllä valtavasti.

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

isyysloma, sisustusloma

Mies pitää tällä viikolla isyyslomaa ja se tarkoittaa meillä tasan yhtä asiaa: äidillä on aikaa järjestää. Ja järjestettävää onkin olosuhteiden pakosta melkoisesti. Taisin jo mainita Matiaksen lähteneen loppiaisena ryömimään. Pienen miehen otsa ja silmäkulmat kolisevat jatkuvasti. Aiemmin mainittu TV-taso-projekti on edennyt suunnitelmissa ja tavaroiden uudelleen sijoittelussa pitkälle. Viikonloppuna mies vielä noutaa puuttuvat elementit ja kokoaminen alkaa. Lopputulos onkin itseasiassa kaukana Lundiasta. Olen innoissani, mutta myös epäileväinen, aukoton suunnitelmani saattaa vielä epäonnistua. Mutta kuitenkin: on ihanaa kun on aikaa häärätä ja järjestää.

Toisaalta isyysloma on myös raivostuttavaa aikaa. Vaivalla luodut rytmit ja omat tavat hoitaa asiat joutuvat törmäyskurssille miehen innokkuuden kanssa. Ja välillä on kuin vahtisi kahta lasta. Kahta maailman rakkainta lasta kylläkin.

perjantai 15. tammikuuta 2010

näinkin voi käydä


Toistaiseksi mielenkiintoisimmalla tavalla hajonnut lautanen. RIP sininen syvä Teema, jäämme kaipaamaan.

torstai 14. tammikuuta 2010

kodinhuoltopäivä

Martina ja Esko pitävät kehonhuoltopäiviä, meillä pidetään kodinhuoltopäiviä. Tai minä pidän. Mies on töissä ja pieni mies nukkuu. Tähän mennessä en ole ehtinyt paljoakaan. Testasin pesukoneeni villa-ohjelmaa ja odotin varpaat ristissä, että mitähän siitä seuraa. Viikkasin eilisen pyykkiä kaappiin, metsästin villakoiria lattioilta, siirsin luettuja lehtiä säilöihinsä.

Nyt istun sohvalla, uskollinen MacBook sylissäni ja tuijotan epätoivoisena hyllykköä, joka meillä toimii tv:n, levysoittimen ynnä muun säilytystasona. Hyllykkö on miehen peruja ja se oli susi jo syntyessään, mutta siihen on tyydytty ja aina vain puhuttu, että ostetaan sitten uuden asunnon mittoihin parempi ratkaisu. Nyt, pienen miehen lähdettyä ryömimään uhkaavalla vauhdilla, on kuitenkin keksittävä se parempi ratkaisu heti. Muuten jonain kauniina päivänä Matiaksella on digiboksi otsassaan.

Haaveilen Lundian matalasta tasosta jo ihan siitä syystä, että Lundiaa löytyy kodistamme sen verran, että yhdisteltävää ja muokkausmahdollisuuksia on runsaasti. Puhumattakaan laadusta ja pitkästä iästä. Nyt vain pitäisi tehdä laskelmia ja mittailla hieman. Yleensä jaksan innostua moisesta, nyt en. Kai se on nämä vähäiset äitiyslomalaisen varat.

Ai niin, muskari alkoi eilen. Meni hyvin. Matias oli tosin huomattavasti kiinnostuneempi ryömimisestä ja tytöistä kuin musiikista.

maanantai 11. tammikuuta 2010

tulppaaneita




Mies toi lauantaina tulppaaneita, tänään nuput ovat auetakseen. Four ei näytä arjessa niin ihmeelliseltä kuin mainoskuvissa, mutta on sitä silti, oikeassa valossa. Takaa kurkkii Elina Soraisen keraaminen kukko. Meillä sitä kutsutaan Ludvigiksi. Näkymä ikkunastamme on karu. Vanha Porvoo onkin talomme toisella puolen.

lauantai 9. tammikuuta 2010

otteita olohuoneesta, osa 2


Selailin vanhoja kuvatiedostoja löysin kuvan elokuulta 2008. Emme olleet asuneet täällä vielä kauaa, tavaraa oli hallittava määrä, eikä mikään ollut oikein vielä lopullisella paikallaan. Ennen kaikkea, emme olleet vielä lapsiperhe. Paljon on muuttunut, mutta pääpiirteet ovat yhä. Senkki, verhot, pöytä ja lamppu löytyvät yhä. Pöytä kenties vetelee viimeisiään, mutta annan sille tekohengitystä aina kun pystyn. Ikean punainen PS-senkki on ollut pitkäaikainen haavehuonekaluni. Ihan siitä asti kun olin teini ja Ikea rantautui Suomeen.

Täytyykin ottaa kuva samasta paikasta nykyään. Heti kun olen saanut siivottua.

muskari

Sain eilen puhelun, että kärsivällisyytemme on vihdoin palkittu ja pieni mies pääsee muskariin. Jonottajille perustettiin uusi ryhmä ja musisointi alkaa ensi keskiviikkona. Tämä on jotain aivan uutta, tähän mennessä olemme lähinnä nyhjänneet kotona tai tavanneet perhetuttavia. Vielä muutama kuukausi sitten ajatus olisi ollut täysin mahdoton - olin niin nolona siitä, että Matias päätti huutaa kaiken aikaa kaikkialla.

Olen iloissani, mutta toisaalta vähän hermostuttaa. Entä jos pikkumies saa hepulin?

Toinen juttu mistä olen hieman tohkeissani on Kiasman vauvojen värileikit, joista luin A+a:lta. Ehkä miehen isyysviikon aikana saamme komppaniamme Helsinkiin asti.

--

Koomista oli myös, että eilen kolahti luukusta lasku synnytyslaitokselta. Eihän sitä odoteltukaan kuin puoli vuotta. Hetken ajattelin jo, ettei sitä tulekaan, että Porvoossa ensimmäinen olisi ilmainen. Luonnollisesti laskussa oli myös virhe, ehkä saanut eilen ketään puhelimitse kiinni. Itse olin laskun mukaan osastolla 6 vuorokautta ja tukihenkilöni 25. (Olimme perhehuoneessa.) Itse en muista tuota seikkaulua aivan samalla tavalla.

perjantai 8. tammikuuta 2010

päivän hyvä teko


On itsekäs, mutta kauaskantoisesti hieno. Kokosin Ikean Kassett-laatikot liimapistoolin avustuksella. Haha! Rakkaussuhteeni Kassett-laatikoihin on kestänyt kauan, ja miltei yhtä kauan olen myös vihannut niitä. Joko laadussa on paljon vikaa tai kokoajassa vielä enemmän, laatikot hajoavat parissa kuukaudessa. Kokoamiseen käytettävät "ruuvit" lentelevät ja päätyvät imurin suihin. Ja minua ottaa pannuun.

Tänään kokosin viime Ikea-reissulla hankitut isot mustat Kassett-laatikot, jotta saisin pienen miehen pieneksi jääneet varusteet pakattua sivuun. Samalla koeajoin jo ennen joulua hankkimani elämäni ensimmäisen liimapistoolin. Se oli rakkautta ensimmäisen liimatahran myötä. Ah. Ehkä laatikkoni kestävät muutaman hetken pidempään tällä kertaa. Ehkä ne välttyvät jeesusteipillä korjailulta. Ehkä tällä kertaa maailma ja Ikea on oikeudenmukainen.

Myöhemmin illalla on luvassa vanhempien laatikoiden korjailu. Kosto elää!


kuva: ikea

tiistai 5. tammikuuta 2010

aave-haave



Ehkä ensi jouluna.


kuva: sagan.fi

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

uusi vuosi, uudehkot kujeet

Vuosi vaihtui miltei huomaamatta. Iltaunet jäi pieneltä mieheltä väliin, mutta yöunilta raketit eivät häntä enää herättäneet. Itse menin heti puolen yön jälkeen unille myös. Vahva gin tonic humatti unen nuppiin nopeasti. -- Menetin viinapääni odotusaikana. En ole osannut vielä kaivata sitä takaisin.

Tämä ei ole uuden vuoden lupaus; päätin jo syksyllä, että aion kuunnella levyhyllyni läpi, lopulta listata kokoelman ja poistaa sieltä turhaa. Uuden vuosikymmenen aamuja ovat säestäneet The Gardigans (uuden Dekon inspiroimana), The Killers, Carla Bruni (matkamuisto häämatkalta Pariisiin) ja PMMP. Olemme kuunnelleet Matiaksen syntymän jälkeen niin vähän aikuisten musiikkia, että tämä on ollut todella virkistävää ja siksi tärkeä projekti jatkettavaksi.

En ole intoutunut ale-shoppailuun. Päätin varhain, etten osta pikku kaverille alesta mitään, sillä tämän koon vaatetta on paljon ja koska kaverin pituuskasvu on niin omanlaistaan, etten osaa lainkaan arvioida, mitä kokoa meillä keväällä käytetään. En halua ostaa syksyn ja talven sävyjä nyt. Ensi talveksi olen miettinyt pitäisikö ostaa jo aleista hyvä haalari, mutta sama pulma vaivaa tätäkin projektia.

Itselleni olen tehnyt kaksi tärkeää hankintaa. Kaksi uutta takkia. Olen kulkenut melkoisissa ryysyissä ja sain lopulta heitettyä ylle miltei lahonneet takkini pois. Toinen uusista takeista kulkee nimellä ulkoilutakki. Mikään ei voisi olla vähemmän minua kuin ulkoiluvaate, mutta tämä onkin kai sitä kasvamista ihmisenä. Ensin kuomat, sitten ulkoilutakki.

Isoäitini tilasi meille joululahjaksi sunnuntai-hesari. Tämä oli miltei ensimmäisiä kertoja kun näen uutta ulkoasua ja täytyy sanoa, että inhoan sitä. Omi urahaaveitani on joskus ollut päästä tekemään sanomien ulkoasua, mutta tästä on todettava, etten halua olla sen kanssa tekemisissä.

Mutta sunnuntai-hesarin idea ei sentään ole kadonnut mihinkään. Istuin lattialla vilttiin kääriytyneenä ja kääntelin valtavia sivuja. Matias ähisi vieressä. Kaipasin kaakaokuppia, sivusilmällä pelkäsin, että noinkohan painomuste tarttuu uuteen mattoomme.

Elämäni miehet nukkuvat parhaillaan, yritän miettiä, mikä levy pääsisi tänään lautaselle.

Muut bloggaajat ovat tarttuneet minuun uuden - pahan - haaveen/himon: Ultima Thule -vati. Lapsuuden kodissani oli muutama sarjan juomalasi ja ne kulkivat mukana veljeni ja minun elokuvista ammentavissa leikeissämme. Puoli lasillista kolaa ja muutama jääpala. Se meni lapselle vaikkapa James Bondin juomasta.


Ainut asia, mikä vuoden taittuessa masentaa on yksinäisyyteni tässä kaupungissa. Käytännössä ainut oma kaverini täältä muutti juuri pois. Vaikken kadukaan muuttamista rakkauden perässä, harmittelen jatkuvasti saamattomuuttani tutustua muihinkin ihmisiin.