keskiviikko 10. helmikuuta 2010

huone kuin huone

Mies aina sanoo Matiaksen huone, tai vauvan huone. Korjaan aina, että makuuhuone. Rakastan sitä, että elämäni on vallannut pieni Matias, mutta vaikka hän tuhiseekin pinnasängyssä oman vuoteeni vieressä, en hyväksy, että huone olisi hänen. En vaikka hoitopöytä hallitseekin maisemaa, en vaikka turvaistuinkin tönöttää nurkassa kun sille ei parempaa sijaa ole. En vaikka laatikossa odottaa jopa Barbababa-yövalo.

Makuuhuoneemme on alusta asti ollut melko masentava. Ei siellä viivy muutenkuin maate. Verhoista kertoo paljon se, että ne valittiin viidessä minuutissa, ja kummankin meidän anoppimme pitävät niistä kovasti. Pidin minäkin niistä joskus, sen viisi minuuttia.

Tänään keksin myllätä huonekalujen järjestystä, ja nyt huone tuntuu kaksi kertaa isommalta. Vielä kun löytäisin budjetistani sijaa uusille verhoille ja päiväpeitteelle, muuttuisi huoneen ilme todella.

Vai muuttuisiko. Huonetta hallitsee perimätiedon mukaan isoisäni isän isän tekemä kapioarkku - tai veikkaamme kyllä sitä matka-arkuksi. Se on pohjaväriltään tumman vihreä, koristeellinen ja komea kuin mikä. Ja ajoittain melkoinen möhkäle. Mutta oli miten oli, tuhoaisi se sitten vaikka kuinka monta viileän modernia sisustushaavettani, se on milteipä ainut asia mitä minulla on suvustani. Ja se pysyy.

Yritän napata huomenna auringonvalon avulla kuvan siitä. Pieni mies tuhisee jo omassa pedissään, makuuhuoneessa.

2 kommenttia:

m-a kirjoitti...

Mahtavaa, että mylläämällä tila muuttui suuremman tuntuiseksi! Makuuhuoneen ja lapsen huoneen yhdistäminen tuntuu tosi vaikealta. Meillä on kolme huonetta ja tyttö on nukkunut omassaan 2 kk:n ikäisestä lähtien, joten en osaa edes kuvitella muuta vaihtoehtoa. Mutta kunhan hoitopöydästä pääsette eroon niin johan helpottaa! Se vie paljon tilaa ja oli minusta melkoinen rumilus. Tai ainakaan minä en saanut pysymään vaippa- ja harsopinoja siisteinä.

Rohkaisit minua aloittamaan blogin. Olen miettinyt sitä jo pidemmän aikaa ja tuo oli loppusysäys. :)

Hanni kirjoitti...

Eilen kun kävimme nukkumaan oli olo kuin hotellissa. Pienet asiat tekee ison eron. Hoitopöytäni ei onneksi ole kauhistuksien kauhistus - mutta olisihan tuosta kva eroonkin päästä. Kokosin sen tavalliseen Lundian hyllyyn. Ulkoneva taso jne. Pojan vaatteet ja hoitotarvikkeet ovat koreissa ja laatikoissa hyllyillä. Ja vähän jäi muutakin säilytystilaa.

BLogimerkintöjä odotellessa! Kivaa :)