lauantai 27. maaliskuuta 2010

pääsiäispostia

Isoäidiksi tulonsa jälkeen viileän järjestelmällinen äitini on näyttänyt itsestään aivan uuden puolen. Pieniä suloisia asioita putkahtaa esiin jatkuvasti. Saimme esimerkiksi hieman pääsiäispostia. Paketista paljastui oman vauva-aikani rakkain lelu. Pieni soittorasiani. Sanoin äidilleni, että muistin tämän isommaksi ja tajusin pian, että olihan se sillä kätenikin olivat kovin paljon pienemmät.


Aloin miettiä, että minkähän pienen miehen lelun säästäisin. Monia varmaankin jonkin aikaa, mutta mitä tiettyä säästäisin samalla tavalla, vuosikymmeniä, odottamassa, että hänellä olisi joku jolle sitä näyttää.

Ehkä se olisi Matiaksella aivan synnytyslaitokselta asti mukana ollut kirahvi. Sitä on jänninä hetkinä mutustettu antaumuksella.


Sattumaako, että sekin on äidiltäni saatu.

nasta juttu


Ihan muissa asioissahan* minä kaupoille lähdin, mutta oli tämäkin mukava löytö. Ehkä meikkaaminen voisi jatkossa houkutella enemmän kun meikit löytyvät uudesta kivasta Nasta tuotteen pussukasta.

*Meille tulee Porvooseen Marimekko! Mikä tarkoittaa sitä, että Maribella - joka on pääasiassa (Sokoksen pientä valikoimaa lukuun ottamatta) pitänyt huolen, että porvoolaiset pysyvät tasaraitaisina ja olkalaukullisina - myy Marimekon tuotteita hyvällä halvennuksella. Itse olin taas turhan myöhään liikenteessä ja toisaalta, halusinkohan oikeastaan edes mitään erityistä.

No, halusin kyllä, jämäpaloja, sillä minulla on nykyään ompelukone! Olen onnekas lapsenlapsi. Isoäitini mielestä minun on korkea aika harjoittaa kaasujalkaani niin ehkä se ajokorttikin joskus tulee hankittua.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

rahkapullat



Inspiroiduin Karamellin kodin suklaamuffinsi-postauksesta ja päätin jakaa tämän aamuisen pullaohjeeni. Meillä tulee huomenna anoppi sekä oma äitini kylään ja pakastimessa ei ole mitään vierasvaraa jäljellä. Mies on onneksi vielä tänään pitkällä viikonlopullaan joten äiti ehtii leipoa.

Aloitetaan tavallisella pullataikinalla.

5 dl maitoa
1 muna
2 dl sokeria
1-2 rkl kardemummaa
1 1/2 tl suolaa
50 g tuorehiivaa
13-15 dl vehnäjauhoja
200 g pehmeää margariinia

Taikinan kohotessa kaksinkertaiseksi sekoitetaan täyteainekset.

1 tlk (250g) maitorahkaa
1 muna
1 dl sokeria
1 pussi (63g) vaniljakastikejauhetta
1 sitruunan mehu ja raastettu kuori

Voiteluun 1 muna.

Jaa taikina kahteen osaan ja kauli ensin toinen pala suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Levitä puolet täytteestä levyn päälle ja kääri levy rullalle. Leikkaa rullasta noin 3cm levyisiä paloja ja pane palat leivinpaperille tai pullavuokiin. Tee sama toiselle puolikkaalle taikinaa. Voitele kohonneet pullat munalla ja paista 225 asteen lämmössä noin 15 minuuttia.

NOM NOM!


sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

hoitopöytä lundian hyllykköön

Opiskelutoverini saa kesällä vauvan ja kyseli taannoin hoitopöydistä ja koska muistin hänelläkin olevan Lundiaa yllyin taas ylistämään omaa ratkaisuani koota hoitopöytä "kirjahyllyyn". Omassa lapsuuden kodissani oltiin ja ollaan yhä varsin uskollisia Lundialle ja olen tuonut sen muassani nykyiseen kotiimme.

Kun pieni mies ilmoitti tulostaan harkitsin kaikenlaisia tilaa säästäviä hoitotasoja, vaikka sitä pinnasängyn päällä pidettävää levyä ym. Kuitenkin Matiaksen kummeilla nähty Lundian hyllyyn itse rakennettu taso sai vakuuttumaan, että tämä on meidän juttu. Meistä tosin ei ole nikkaroimaan hyllylevyä itse vaan kävin pitkän sähköpostikeskustelun Lundian logistiikan kanssa siitä, löytyisikö mistään varastosta enää 40cm syvään tikkaaseen tarkoitettua ulkonevaa tasoa. Sen valmistus kun on lopetettu ja enää ulkonevia tasoja saa vain kapeampaan tikasmalliin.

Käyttöikä tälläkin tasolla on sama kuin muilla hoitopöydillä. Osahan ei onnistu hoitopöydällä vaihtamaan yhtään vaippaa sen jälkeen kun lapsi on oppinut kääntymään. Nyt 9kk iän lähetessä vauhtia ja vaarallisia tilanteita - sekä miehellä mittaa - alkaa olla sen verran, että taidan muuttaa koko hyllyn puhtaasti säilytystilaksi. Ja sitä tarvitaan. Optimiset pienet vaatelaatikkoni näyttävät kovin erilaisilta nykyään kuin tässä ennen syntymää otetussa kuvassa. Tämä on napattu kummitätiä varten demonstroimaan tilaa, johon täti sittemmin ompeli kankaisen lokerikon, jossa septidin, talkki ynnä muut kumppanit majailivat.

Syy miksi tämä on ollut meillä aivan win-win-ratkaisu on mahdollisuus asettaa hoitotaso juuri oikealle korkeudelle pituuksiimme nähden. Muutaman sairaalapäivän ja matalaakin matalamma hoitopöydän ansiosta olin aivan käsittämättömän jumissa selkäni kanssa. Sen ei olisi suonut jatkuvan kotonakin.


Ennen-jälkeen-kuvasarja tästä voisi olla aika brutaali. Voi katsokaa nyt miten kaikki vaatelaatikotkin ovat kauniisti järjestyksessä! Ja mahtuivat kiinni!

lauantai 20. maaliskuuta 2010

valoa kansalle

Ennen:




Nyt:



Taitaa mennä tovi, että silmä tottuu. Muutos ei ole aivan sitä mitä ajoin takaa, mutta ihanaa kun on lisää valoa ja vähemmän mummolaa. Lamppu menee vaihtoon (alunperinkin hutiostos) ja taulut kun saisi seinälle, niin mukavaa olisi. Ja jos helmalakanakin oikenisi... ja mitähän vielä.

torstai 18. maaliskuuta 2010

kaupunkisiluetteja

Löysin tämän ihanuuden muotiblogien ihmemaailman puolelta Pupulandiasta ja ai että olen ihastunut. Elina Aalto ja Better Views:


Lisää kuvia ja tietoa täältä. Pakko saada, vielä jonain päivänä!


Olen todella mietynyt erilaisiin kaupunkisiluetteihin ja katsonut viime aikoina sillä silmällä myös Ikean Åsa Ekströmin Charlotta Blockia. Visioin valtavan isoa tyynyä sängynpäädyksi.

punaisen uusi kaveri


Kun meillä kerran oli auto käytössä niin suoritin pikavisiitin toiseenkin itselleni poikkeukselliseen liikkeeseen: Jysk. Nappasin Matiakselle uuden lelukopan ja heti kotona alkoi harmittaa, että miksen ottanut useampaa. Kaupassa vaikuttivat jotenkin heppoisilta niin en viitsinyt vaikka halpojahan nuo ovat. Nyt koppa toimii aiotussa tehtävässään sekä pienenä luolana että maalina palloleikeissä ja minähän vielä... Aika näyttää.

Mutta piti sanomani, että alan vasta ymmärtää kuinka hyvin turkoosi ja punainen tietyissä sävyissään pitävätkään toisilleen seuraa.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

yksi pieni neekeripoika



Toissakesäiseltä Italian matkaltamme tarttui mukaan päivyri keittiöön. Pidän siitä valtavasti, joskin unohdan aina siirtää sen numeroita. Kai se on mieheni vastuualuetta. Minua kiusaa ajatus vielä joskus kerätä kymmenen pientä neekeripoikaa kotiimme.



Eteinen järjestyy hiljalleen. Olen tyytyväinen Ikean hankintoihimme. Harvinaisen hankala tila kuvata tuo eteisemme, joten en lupaa siitä laajempaa esittelyä.

Palasimme Jyväskylästä jo viime viikonloppuna, mutta blogi on ollut paitsiossa pienen miehen takerruttua minuun kynsin ja hampain. Vierastaminen ja eroahdistus ovat päivän sanoja. Myös lusikkaruoka-lakko on pinnalla. Taas vaihteeksi. Meidän pienokaisemme on siitä mukava, että joka toinen viikko hän syö kuin porsas ja joka toinen viikko meillä taas asuu pieni totaalikieltäytyjä. Lääkärit lohduttelevat, että poika kasvaa ja kehittyy erinomaisesti, kunhan on hyvin voimakastahtoinen luonne.

Sain anopilta ompelukoneen lainaan! Ompelin makuuhuoneen verhojen käänteet. Ripustaminen on vielä edessä. Haluan tehdä sen rauhassa ja rauha on näemmä asia, jota saan vasta viikonloppuna jos pojat vaikka lähtevät vaunulenkille. Huhuh.

mauri mäyräkoira



Kuinka olisimme voineet jättää Maurin Jyväskylään? Yllättävä löytö Palokan Hemtexistä. Yllättävä ehkä siksi, etten oikeastaan ikinä käy Hemtexissä.

Elmeri ja vastakohdat tarttui mukaan jo useampi viikko sitten, mutta äitiä se jaksaa ainakin viihdyttää yhä.

pääsiäiskoristeluja


Oikeasti haluaisin täyttää ison metallisen Aalto-vatini tälläisillä pienillä suklaamunilla. Antaa niiden kimallella siinä kilpaa. Jos höveliksi heittäytyisin niin laittaisin tipun jos toisenkin sekaan. Tai ehkä Ludvig-kukko riittää.

Ainut vain, ettei mikään ole niin mälsää kuin auringossa sulaneet pienet suklaamunat. Ja auringossahan niiden juuri kuuluisi kimallella.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

jyväshyvä

Tänään karavaanimme suuntaa kohti Jyväskylää ja lienen viikonloppuun asti vailla nettiä. Kännykällä toki pääsee, mutten jaksa tihrustaa.

Eilen käytiin tosiaan Ikeassa. Mustat Kassettit puuttuivat hyllystä siinä koossa kuin ne tarvitsin. Mukaan tosiaan lähti oranssia. Tunteeni ovat ristiriitaiset. (Olemme nyt vakavan kysymyksen äärellä.)

Olin yllättynyt siitä kuinka paljon vaunuväkeä oli liikkellä ja siitä, että Ikean ravintolassa myydään Nania. Mies näki Semperiäkin. Kaikkeen on siis varauduttu. Pieni mies taas söi ensimmäistä kertaa jossain muualla kuin omassa syöttötuolissaan. Antilop testattiin, ostettiin ja vietiin mummolaan. Ehdittiin siinä syödä vielä välipalakin ennen kotiutumista. On sellainen olo, että tehtiin hyvä hankinta.

Naistenpäivän iltana Matias sitten otti ja repäisi. Meillä noustiin sohvaa vasten seisomaan. Ja tultiin toki pää edellä alas ja kolina kävi. Eilen treenattiin samaa taitoa yhä uudestaan ja uudestaan. Kaitseminen on taas hieman eri luonteista ja yöt taas vähän levottomampia.

Taisi se konttaaminen meillä sitten jäädä välistä.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

wave


Useimmissa blogeissa hehkutetaan Hang it All:ia ja ymmärtäähän sen, onhan se kaunis ja värikäs klassikko. Itse en siitä juurikaan välitä. Lastenlääkärimme vastaanotolla on odotushuoneessa Hang it All enkä ikinä saa ulkovaatteitamme siihen järkevästi ripustetua. Ehkäpä se onkin enemmän ihasteltavaksi ja kauniita laukkuja ja koruja varten.

Viime Tukholman reissulla tykästyin Design House Stockholmin Wave-naulakkoon ja olen siitä asti säännöllisesti haaveillut pitkähköstä eteiskäytävästä, jonka seinää pitkin kulkee pitkä ketju Wave-naulakkoja. Luonnollisesti kauneimmat laukkuni roikkuvat siinä vaihtuvana näyttelynä.



hiipivä ikea, piilotettu lohikäärme

Ikea on ujuttautunut kotiimme ja ilmeisesti jäädäkseen. Aina kun käytössämme on auto, kidutan miestäni ja pyydän päästä Ikeaan. En vastusta Kampradia ja kumppaneita, en suinkaan, muistan vain epämukavana sen alkuajan kun Ikea rantautui Suomeen ja aina kyläillessä jossain tai kun omassa kodissa kyläili joku niin kuului samat "ai teilläkin on tuo Ikean se ja se", "ai te ootte käyneet Ikeassa".

Nautin Ikean niistä huonekaluista ja esineistä, jotka sulautuvat kodin muuhun sisustukseen. - Ja jotka ovat ilmiselvää Ikeaa vain niille, jotka ovat lukeneet kuvastonsa hyvin huolellisesti. Omassa kodissani näkyvintä Ikeaa ovat punaiset PS-senkit, muuten onkin kyse pientavarasta ja valaisimista.

Mutta arkea Ikea kyllä helpottaa kummasti ja olen taas tukeutumassa Vantaan myymälään epätoivoisessa yrityksessäni saada eteiseemme järjestystä. Tai oikeastaan ympäri kotiamme harhaileviin lappusiin ja kirjekuoriin, jotka ovat niin sanotusti keskeneräisiä asioita - joihin on täysi tarkoitus tarttua viikon sisällä. Myöskin lehtien säilyttäminen on nykyään haastavaa - olvikko on kohdannut kiipeilijän rajun hyökkäyksen. Helmikuun Kuukausiliite ja eritoten sen Astrid Thors -kansi päätyi olohuoneen lattialle ja ympäristöön melkoisina riekaleina. Olvikko on myöskin turhan heppoinen asia pitää lattialla kun kodissa on kovasti asioita vasten pystyyn nousua harjoitteleva veijari.

Spontan-magneettitaulusta ja -lehtitelineestä on toivottavasti jotain apua.


Ja kuten aina, Ikeaan ei ole menemistä ilman, että hankkii pari Kassett-laatikkoa lisää. Yleensä ostan mustaa, mutta nyt poltettu oranssi viehättää jossain määrin. Saa nähdä miten alkuviikon Ikea-ekskursiolla käy.

Lisäksi listalla on Antilop-syöttötuoli isovanhempien päähän. Pienen miehen ulottuvuudet ovat sitä luokkaa, ettei soseiden syöminen enää suju sylissä lainkaan. Jos koskaan sujui.

Niin, kerroinko edes? 8kk neuvolassa pituutta 79cm ja painoa 10kg. Väittivät vielä joskus alkuaikoina, että vuoden vanhana mittaa olisi 82cm.

kuvat: ikea.fi

lauantai 6. maaliskuuta 2010

realistinen haave


Jos jostain ihan tosissani haaveilen niin Hee nojatuolista. Hintakin on niin kohtuullinen, etten keksi syytä, miksei sitä seuraavaan kotiin voisi saada. Matkalla on toki pari mutkaa, mies pitää istuttaa tuoliin ensin, että hän ymmärtäisi. Ja uusi kotikin pitäisi saada. Mutta se on toistaiseksi lykätty kenties loppuvuoteen, tai ehkä seuraavan puolelle tyystin.