lauantai 27. maaliskuuta 2010

pääsiäispostia

Isoäidiksi tulonsa jälkeen viileän järjestelmällinen äitini on näyttänyt itsestään aivan uuden puolen. Pieniä suloisia asioita putkahtaa esiin jatkuvasti. Saimme esimerkiksi hieman pääsiäispostia. Paketista paljastui oman vauva-aikani rakkain lelu. Pieni soittorasiani. Sanoin äidilleni, että muistin tämän isommaksi ja tajusin pian, että olihan se sillä kätenikin olivat kovin paljon pienemmät.


Aloin miettiä, että minkähän pienen miehen lelun säästäisin. Monia varmaankin jonkin aikaa, mutta mitä tiettyä säästäisin samalla tavalla, vuosikymmeniä, odottamassa, että hänellä olisi joku jolle sitä näyttää.

Ehkä se olisi Matiaksella aivan synnytyslaitokselta asti mukana ollut kirahvi. Sitä on jänninä hetkinä mutustettu antaumuksella.


Sattumaako, että sekin on äidiltäni saatu.

1 kommentti:

m-a kirjoitti...

Söpöinen tipusoittorasia.

Olen huomannut saman, lapsenlapset muuttaa isovanhemmat ihan eri tyypeiksi. Hössöttämisestä ei tule loppua, meillä ainakaan. Varsinkin anoppi on ihan mahdoton. Mutta hyvällä tavalla, kai.