torstai 27. toukokuuta 2010

arkea

Meillä tehdään hampaita. Ensimmäisen kahden jälkeen sai odottaa 4 kuukautta ja nyt sitten tuntuu puskevan joka suunnalla suuta uutta palikkaa. Ja poikaa sattuu eikä ruoka maistu.

Äiti taas tuntee olonsa muuten vaan palikaksi. Olen entisenä verbaalikkona heittäytynyt nyt viime aikoina aivan tahvoksi. En osaa edes keskustella enää ja ennen olin taukoamaton höpöttäjä.

Kodissa yritän järkkäillä vaikka mitä. Nyt ehkä eniten mietin keittiötä. Selailen Decodecosta Cult Designin erilaisia ruukkuja ja kulhoja ym. Täydellistä leipälaatikkoa en vain tunnu löytävän mistään. Ehkä jonain päivänä otan tuosta keittiön murheen kryynistä teille kuvan, mutta nyt en edes tohdi. Pitäisi ensin hävittää noin puolet tavarasta. Mistä olen joskus saanut päähäni edes hankkia näin paljon astioita? Ja sitten vielä mennä naimisiin miehen kanssa, jolla on myös melko tavalla samoja astioita. (Meidän perheessä on aika paljon sinistä Teemaa...)

Onneksi on Liv jota katsellessa pakenen vieläkin syvemmälle pölhölään ja "nollaan aivona" - sekun on näin vanhempain vapaalla todella tarpeen. Mutta olen aika fiiliksissäni Sarah Richardsonista vaikken niin koekaan tyyliään aivan omakseni. Jokin vain kiehtoo tuossa asenteessa. Ehkä Sarah on sisustusohjelmien Rachel Ray.

lauantai 15. toukokuuta 2010

oma soppi




Nuorena ja tiedostavana lueskelin paljon Virginia Woolfin Omaa huonetta. Huonetta ei ole lähiaikoina luvassa, mutta haikailemani pieni pyötä tuli elämääni tänään. Paino sanalla pieni.

Matias on jo niin iso poika, että purin lopulta hoitopöydän ja keksin uutta käyttöä ulkonevalle tasolle olohuoneen puolelta. Tuoli on isoisoisäni tekemä. Istuimen alta löytyy lyijykynällä kirjotettu nimi. Näitä harvoja asioita, joita minulla on sukuni menneisyydestä.

Tänään olen ollut vähän harmissani siitä, että neliöitä on niin vähän. Onneksi tämä sää laajentaa olohuoneen jokirantaan.

Jos etsisin korviketta isoisieni tuolille, voisi Ikean PS Slingrassa olla potentiaalia.

perjantai 14. toukokuuta 2010

stockholm syndrome

Tukholma oli kuten aina, oikein ihana. Hain sieltä kevään.

Ensimmäinen ulkomaanmatka pienen miehen kanssa sujui yllättävän hyvin. Olihan sitä kaikenlaista, läpivuotaneen kakkavaipan vaihtoa Åhlensilla ynnä muuta, mutta kaikenkaikkiaan mahtava reissu ja ihana poika. Seuraavalla kerralla tietää taas enemmän.





En ollut erityisellä shoppailutuulella, mutta ilmeisesti tapanani on joka tapauksessa kantaa Polar och Pyrettiin tukku kruunuja. Hieman kesävaatetta pienelle.




Äidin ostokset jäivät vähiin. Kauniita kortteja, valokuva-albumi Ordning och Redanista ym. Muutama lahja. Tax Freessä huomasin, että edellisestä kosmetiikan ostoreissusta on aikaa, kun ripsivärini siirtyminen Kanebon hyllystä Sensaihin tuli yllätyksenä. L'Occitanelle ajattelin antaa mahdollisuuden nyt kun koko blogosfääri tuntuu sitä kehuvan.

Pisarapilven kuvauskoulu tulee ainakin tälle mammalle ehdottomasti tarpeeseen.




tiistai 11. toukokuuta 2010

Stockholm baby, yeah!


Yli kolme kuukautta ollaan harjattu kahta hammasta, juuri sopivasti laivalle lähtiessä vaikuttaa siltä, että kolmas olisi lopulta tulossa. Toivotaan hyttinaapureiksi kuulonheikkenemästä kärsiviä suloisia vanhuksia!

Tänään lähdetään, jee!

maanantai 10. toukokuuta 2010

isomummon täkki


Isomummo taikoi tilkkutäkin villasukkaprojektin langanjämistä. Värit eivät äkkiseltään ehkä miellytä äitiä, mutta kelpaa täkille nukahtaa.

horrosta ja ruutukaavaa


Blogi on tullut laiminlyödyksi miehen "kesäloman" ja uusien harrastuksieni myötä. Myöskin uudet joka suunnasta ilmestyvät mainiot blogit vievät aikaani. Usein jää omat merkinnät tekemättä kun lueskelee muiden mainioita juttuja.

Olen käynyt kovin vähän kaupoilla viime aikoina, mutta vahakangasta metsästäessäni nappasin Maribellan tilkkulaarista Louekarin Ruutukaavaa. Saan siitä juuri ja juuri tyynyliinan ja toisen puolen pienen miehen loikolutyynyyn. Toinen puoli tullee yksivärisestä kankaasta jahka ehdin kangaskaupoille.

Vahakankaan piti olla mitä mahtavin hankinta kun lapsi alkaa harjoitella itse syömistä ym, mutta meillä kävi ainoastaan niin, että lapsi kiinnostui syömisen sijasta pöytäliinan pöydältä vetämisestä. En ole vielä keksinyt toimivaa ja jopa kivan näköistä kiinnitystapaa. Saa vinkata.