lauantai 15. toukokuuta 2010

oma soppi




Nuorena ja tiedostavana lueskelin paljon Virginia Woolfin Omaa huonetta. Huonetta ei ole lähiaikoina luvassa, mutta haikailemani pieni pyötä tuli elämääni tänään. Paino sanalla pieni.

Matias on jo niin iso poika, että purin lopulta hoitopöydän ja keksin uutta käyttöä ulkonevalle tasolle olohuoneen puolelta. Tuoli on isoisoisäni tekemä. Istuimen alta löytyy lyijykynällä kirjotettu nimi. Näitä harvoja asioita, joita minulla on sukuni menneisyydestä.

Tänään olen ollut vähän harmissani siitä, että neliöitä on niin vähän. Onneksi tämä sää laajentaa olohuoneen jokirantaan.

Jos etsisin korviketta isoisieni tuolille, voisi Ikean PS Slingrassa olla potentiaalia.

3 kommenttia:

m-a kirjoitti...

Oma soppi on vähintään yhtä hyvä kuin oma huone. :)

Kotilo kirjoitti...

Oi teillä on Lundian hyllyt! Mekin ehkä saamme lahjoituksena sellaiset. Mitä luulet, uskaltaako niitä ryhtyä maalaamaan?

Hanni kirjoitti...

Lundiat ovat parhaita, mutta en kyllä tiedä miten maalaaminen onnistuisi. Itsekin olen saamassa hyvin vanhoja ja vuosien tummentamia hyllyjä ja kovasti mietin onnistuisiko ne maalata valkoisiksi lastenhuoneeseen. Meinasin myös sahata ja lyhentää tikasosia. Siihen saa ainakin ohjeistusta Lundialta. Joskus oli sivuillakin tietoa.

Ei kai se maalaaminen ole kuin kärsivällisyydestä kiinni :)