perjantai 12. elokuuta 2011

au autuutta

Tämä on jotain niin täydellistä, etten ole koskaan edes rohjennut haaveilla siitä. Nahkainen versio klassikosta. Hinta taas on sen verran suolainen, että haaveeksi taitaa jäädä. Kotiäidin budjetista 200 egeä laukkuun - kun välttävässä kunnossa oleva kankainenkin versio on olemassa - on aika paljon. Mutta ajatuksen tasolla! Ja se konjakin värinen myös. Voi että.

torstai 7. heinäkuuta 2011

paratiisi


Meillä kaivetaan Paratiiseja kaapin perältä, ihmetellään kuinka olohuone pitäisi järjestää vieraiden mahduttamiseksi ja mietitään miten menussa huomioisi kaikki eri ruokavaliot. Nämä juhlat olen kuitenkin antanut pitkälti isoäitien armoille. Olkoot servietit vaaleansinisiä, kahvi Presidenttiä ja lusikkaleivät parempia kuin ikinä.

Eniten kuitenkin harmittaa nuo Paratiisit. Miehen kanssa emme pidä niistä lainkaan, mutta olemme hukkuneet niihin työnantajalta saatuina joululahjoina. Itse aikanani pidinkin sarjasta hieman, mutta mustavalkoisena. Sittemmin tajusin, etten pidä kuviosta oikeastaan lainkaan vaan pidän astiaston muotokielestä sen sijaan valtavasti. Sydämeni itkee verta aina kun näen blancoja Paratiiseja tehtaanmyymälässä. Mutta kaappitila on rajallista, ja naisen joka ei itse juo kahvia, on aivan turha itkeä kahviastiaston perään.

maanantai 27. kesäkuuta 2011

pukkijalkoja


Selailin taas Ikean sivuja, mikä on vähän kohtalokas homma kun ei ole kahta kuukauttakaan siitä kun totesin miehelle, että meidän perheen Ikea-kiintiö alkaa olla täynnä. Vika Gruvan / Vika Lilleby -kombo viehättää aika tavalla.

Eikä kroonista pukkijalkakuumetta helpottanut Weekdaycarnivalin uusi sohvapöytäkään.

Kaipaisin meille kovasti sohvapöytää, mutta niin kauan kun sohvan ympäristössä juoksentelee näitä pieniä villimiehiä, on turvallisempaa nostaa kauniit kirjat ja lehdet saamattomiin. Ja jos jotain niin investoida vain pyöreäkulmaisiin huonekaluihin. Tai sitten ei.


sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

hyvä setti


Pikkuveljellä on ilmeisen hyvät jutut.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

poikanen


Meillä pandat ja pöllö valvovat pienimmän unta. Isoveljen huoneessa homman hoitaa norsut ja pupu.

äidin huone


Hesarissa oli hiljattain juttua miehen reviiristä. Kiirehdin huolestuneena kysymään mieheltäni, että kokeeko hän tarvitsevansa selkeämmän oman tilan kodistamme, mutta mies vastasi ettei ole moista vielä kaivannut. Hän onkin helppo tapaus. Hyvä ruoka ja nukkumarauha takaavat tyytyväisyyden.

Itse huomaan - varsinkin nyt kun miesylivoima perheessäni vain vahvistuu - kaipaavani omaa soppea. Työpöydän tarve kasvoi tarpeeksi saada oma vaatelipasto. Kohta tarvinnen peilipöydän.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

aivokeskus


nurinniskoin


Perustelen aina itselleni, ettei blogia pysty päivittämään kun ei ole siivottu ja siivoamisen tulokset häipyvät nekin aina niin äkkiä, ettei juuri iloita saati kuvata ehdi. Jos kuvaa siivouspäivän aikana, on ehkä mahdollisuus ehtiä blogiinkin asti?

Ruokapöydän tuoleiksi valikoitui Ikean Norvaldit. Pöytä on saman kaupan Bjursta.


No hui kamala miten rakeisiksi lataamani kuvat menevät. Pitääpä perehtyä tähänkin asiaan. Pahoittelut!

28. toukokuuta


Minun poikani eivät ole täsmällisiä. Toinen syntyi viikon myöhässä, toinen yllätti ja saapui kaksi viikkoa etuajassa.

perjantai 28. tammikuuta 2011

keittiöjakkaroista

Tänään huomasin kaipaavani keittiöjakkaraa. En kiivetäkseni sen päälle, vaan istuakseni hengähtämään hetkeksi. Ajattelin jopa tiskata istualteen. Kaikkea se tekee, kasvava maha.

No, tosiaan 181 sentin pituus luo harvemmin tilanteita, joissa en yltäisi ylähyllyille ja pienen miehen alati kehittyvät kiipeilytaidot ovat nekin seikka, minkä vuoksi keittiöjakkaran hankinta ei ole ollut ostoslistan kärjessä.

Muistin pari vuotta sitten tykästyneeni Lundian Matildaan ja piipahdin tänään katsomassa sitä. Ei se enää sykähdyttänytkään. Yhtään. Jälleen kerran yksi arvokas tuote johon ei onneksi ole ollut varaa investoida.

Toistaiseksi ainut keittiöjakkara, johon en ole vuosien tarkastelun ja haaveilun aikana kyllästynyt on Ikean Bekväm. Vähän tylsää, mielikuvituksetonta ehkä.

Huonoa siinä on se, ettei se ole optimaalinen istuinkorkeudeltaan jos haluan istua työtason äärellä - vähän niinkuin oma äiti lapsuudessani. Sellaisella keittiöjakkaralla, joka 80-luvulla oli joka kodissa. Jalat valkoista pinnoitettua putkea, istuinosa ja jalansijat muovia. Tiedätte kyllä.


Allekirjoittanut ottaa vastaan vinkkejä käytännöllisistä ja samalla silmää hivelevistä sekä kohtuuhintaisista jakkaroista.

maanantai 17. tammikuuta 2011

project life


Tuon oikeassa reunassa raksuttavan ajastimen myötä olen innostunut monien skräppääjien blogeissa tällä hetkellä meuhkattavasta Project Lifesta. Kokemattomalle skräppääjälle (siis olemattomalle skräppääjälle) tuo kuulostaa jopa toimivalta ratkaisulta.

Esikoiselle olen valokuvia kehittänyt ja liimaillut Ordning & Redanin mustiin isoihin kansioihin, ja kieltämättä välillä aika huonolla menestyksellä. Nytkin yli puolen vuoden kuvat (kehitetyt kylläkin) odottavat miehen talvilomaviikkoa, jolloin haaveilen ne liimailevani paikoilleen.

Ehkä söpön turkoosi Project Life saisi taas innostumaan uudestaan. Mutta omistaisiko sen uuden tulokkaan kuville, vai vaikka sisarussuhteelle?

uusia tuulia

Kehtaisinko lupailla, että päivitystahti lähtisi taas vauhtiin? Uudessa kodissa ollaan asuttu onnelliset pari kuukautta - aika tasan oikeastaan. Asiat ovat enemmän tai vähemmän jo paikallaan, mutta jotta yhtälö "tarpeeksi siistiä ja valoisaa kuvattavaksi" toteutuisi, tarvitsee päivän vielä pidentyä tunnilla ainakin.

Uusi koti, lapsen kivesleikkaus ja muun muassa tuonne oikeaan reunaan ilmestynyt ajastin selittävät osaltaan hiljaisuutta, mutta osasyyksi on nostettava ihan sekin, että olen ollut varsin neuvoton tämän uuden kodin kanssa. Säilytystilaa esimerkiksi on enemmän, mutta se on kovin erilaista kuin ennen jne. Eteinen on haastavan mallinen kun siinä pitää pukea lapsi ja mahtua säilyttämään kaikkea. Ehjiä seiniäkin on mukamas liian vähän.

Silti tykkään tästä kodista hurjan paljon. Ja olen onnellinen. En tiedä välittyykö rivien välistä, mutta pääsääntöisesti olen todella pessimistinen sielu, joten sanoin juuri jotain merkittävää!