perjantai 28. tammikuuta 2011

keittiöjakkaroista

Tänään huomasin kaipaavani keittiöjakkaraa. En kiivetäkseni sen päälle, vaan istuakseni hengähtämään hetkeksi. Ajattelin jopa tiskata istualteen. Kaikkea se tekee, kasvava maha.

No, tosiaan 181 sentin pituus luo harvemmin tilanteita, joissa en yltäisi ylähyllyille ja pienen miehen alati kehittyvät kiipeilytaidot ovat nekin seikka, minkä vuoksi keittiöjakkaran hankinta ei ole ollut ostoslistan kärjessä.

Muistin pari vuotta sitten tykästyneeni Lundian Matildaan ja piipahdin tänään katsomassa sitä. Ei se enää sykähdyttänytkään. Yhtään. Jälleen kerran yksi arvokas tuote johon ei onneksi ole ollut varaa investoida.

Toistaiseksi ainut keittiöjakkara, johon en ole vuosien tarkastelun ja haaveilun aikana kyllästynyt on Ikean Bekväm. Vähän tylsää, mielikuvituksetonta ehkä.

Huonoa siinä on se, ettei se ole optimaalinen istuinkorkeudeltaan jos haluan istua työtason äärellä - vähän niinkuin oma äiti lapsuudessani. Sellaisella keittiöjakkaralla, joka 80-luvulla oli joka kodissa. Jalat valkoista pinnoitettua putkea, istuinosa ja jalansijat muovia. Tiedätte kyllä.


Allekirjoittanut ottaa vastaan vinkkejä käytännöllisistä ja samalla silmää hivelevistä sekä kohtuuhintaisista jakkaroista.

4 kommenttia:

m-a kirjoitti...

Keväiset terveiset!

Toivottavasti kaikki on hyvin.

:)

Hanni kirjoitti...

Kiitos ja aurinkoa sinnekinpäin!

Kaikki on hyvin - blogi on vain kai kuolonkorinoissaan. Aina välillä mietin, että poistan koko homman, sitten taas tuleekin visio. Nyt visiot ovat enemmän kiinni siitä, että kameran akun lataaminen vaatii vielä oman visionsa ja toteutuksensa... :)

m-a kirjoitti...

Oijoi, juuri kun piti tulla kysymään että joko vauva on syntynyt niin täällähän olikin jo ihana kuva! Paljon onnea koko perheellenne!

Ja tuu ny joskus jotain kertomaankin meille. :)

Hanni kirjoitti...

Sinäpä osuit apajille ajallaan. Juuri eilen laitoin kuvan ja muokkasin muutenkin ajatuksissani tänään päivittää :)